7.4.2017

3-vuotias tuli ulkoa tohkeissaan ovelle.

”Äiti! Äitiii! Tuu kattomaan! Minulla on täällä aarre! Se on lahja sinulle!”

Lattialla odotti musta, hivenen hapsottava ja vähän hiekkainen sulka.
Ja suunnattoman innostunut ja onnellinen lapsi kuravaatteissaan.

Tenava oli tismalleen oikeassa – sillä hetkellä se sulka oli maailman upein lahja.

”Minä tiesin, että sinä tykkäisit siitä!”

 

Ihan totta, olen aina silloin tällöin kerännyt sulkia malleiksi tauluihini (yksi tulee muuten olemaan 18.-23.4. näytteillä Seinäjoen Torikeskuksen kupeessa Torimökissä, tervetuloa tutustumaan! Mökin aukiolot löydät täältä).



Se sulka CRSe sulka :)

 

Kyky innostua on mahtava ominaisuus – kyky innostaa on toinen vähintään yhtä loistava!

Tähän astisen yrittäjäntieni rouhealla rintaäänellä voin sanoa, että suuri osa työstä on oikeastaan sellaista, joka ei juuri asiakkaalle näy (esim. suunnittelu, kirjanpito, kouluttautuminen jne. ), mutta joka on kuitenkin olennaisen tärkeää toiminnan pyörittämisen kannalta.

 

Olin tällä viikolla mainiossa markkinointikoulutuksessa. Tilaisuus toi mieleen erään opiskelukaverin kommentin esihistoriallisilta ajoilta: ”Lapset oppivat parhaiten, kun he eivät huomaa että heitä opetetaan”. Ideahan tässä on tietenkin se, että kun oppiminen on hauskaa, tietokin tarttuu aivan eri tavalla!

Sama koskee varmasti aikuisia – ainakin mainituissa Markkinointi-iltamissa läppä lensi niin letkeästi, että se viritti lähestymään yrittäjyydelle tärkeitä aiheita hyvässä hengessä.

Toinen asia, jota tämä koulutus taas osaltaan vahvisti, oli käsitys asioiden lähestymisestä hyvän kautta. Ja yhdessä. Aika surkeaksi jäisivät tekemiset, jos kaikkea vain yrittäisi naama sitruunana tehdä itse. Apua saa ja pitääkin välillä pyytää! Verkostot – ihanat asiakkaat ja upeat yhteistyökumppanit ovat pikku yrittäjän kullanarvoiset työkaverit!

 

Iloista ja innokasta viikonloppua!

Kristiina

2.2.2017

 

Tulin tuossa jossakin aiemmassa bloggauksessani ohi mennen maininneeksi vauhtisokeudesta. Viime vuosi oli melkoisen menevä, ja tahti kiihtyi loppua kohti – kunnes jäin lomalle jouluviikolla.

Näin jälkikäteen täytyy taputtaa itseä selkään vähintään ajatuksen tasolla, loma ja työkuvioiden tauolle jättäminen oli tuossa kohdassa nimittäin täydellisen oikea ratkaisu. Pitkin vuotta on tullut tehtyä asioita, jotka kiinnostivat, innostivat – ja jotkut myös olosuhteista johtuen stressasivatkin.

 

Seuraavia tekstejä kirjoittelin tuossa pian vuodenvaihteen jälkeen, mutta ne jäivät vielä vähän mietintämyssyyn hautumaan. No, niiden sisältämä ajatus hitaammasta etenemisestä alkoi tuntua taas hyvin ajankohtaiselta, kun melkoisen ytäkkä flunssa kaatoi pedin pohjalle eikä näytä mokoma oikein malttavan irrottaa otettaan. (Vaan kyllä täältä vielä noustaan – varo vain nahkaasi, influenssanhyväkäs!)

 

Lumikoivun latva pieni CR

 

Pieni paine on välillä ihan hyväksi, selkeä aikataulu auttaa käynnistämään itsensä liikkeelle. Kevyt jännitys saattaa kannustaa jopa parempaan suoritukseen. Mutta jos asioita on vain yksinkertaisesti liikaa, ei kapasiteetti jossakin kohtaa enää vain riitä. Kattila kiehuu yli.

Nykyisin pitää markkinoiden maailmassa olla näkyvillä paljon. Mielellään koko ajan. Tai vähintään säännöllisen taajaan. Ja erittäin mielellään laadukkaasti. Mutta tuoko kiire laatua? Epäilen.

 

Uuden vuoden myötä päätin siirtyä myös välillä ainakin hetkeksi slow motion –vaihteelle ja antaa tilaa sen miettimiselle, miten jatkan tästä eteenpäin. Miten kehityn ja kehitän. Miten annan tilaa luovuudelle, ja mihin suuntaan sitä haluan ohjata.

Ja täytyy sanoa, että tämä tuntuu hyvältä. Pysähtyminen nimittäin. Jos puskee asioita eteenpäin höyryjunan lailla, sisältö, merkitys ja monet muut tärkeät asiat pääsevät helposti unohtumaan.

 

Kaksi lumikoivua pieni CR

 

Toisinaan tuntuu, että pysähtyminen on mahdotonta – pysäkit kiitävät ohi, mutta jarrut eivät pelitä. Jos silloin menee kuvaannollisesti päin puuta, kannattaa tarttua tilaisuuteen: siihen pysähtymiseen. Miksi näin juuri nyt? Olisiko aika hidastaa? Aika rauhoittaa tahtia ja ruveta rakentamaan asioita ajatuksella uudelleen?

 

Näkymä pellolle pieni CR

 

Erilaiset asiat kuormittavat eri ihmisiä eri määrin, ja erilaiset asiat voivat yhtä lailla rauhoittaa. Sinä olet oman itsesi asiantuntija – mikä tuo sinulle levollisuutta tänään?

 

Iisisti hei!

 

 

Kristiina

 

ps. Oletko jo bongannut lepohaasteen? Olisiko siitä hyvä aloittaa oma rauhoittuminen? :)

pps. Talvikuvat ovat viime vuoden tammikuulta - nyt tuolla ulkona näyttää hieman erilaiselta... ;)

18.1.2017

 

Joulun alla tuli järjestettyä Murupumpulan Facebook-sivuilla arvonta. Samassa syssyssä halusin pistää hieman hyvää kiertämään ja pyysin kommentteja Villami-kirjan lahjoituskohteeksi. Useissa vastauksissa toistui voittanut ehdotus, sairaalan lastenosasto. Arvontavoitto matkasi jo joulukuun puolella uuteen kotiinsa, ja nyt myös Utelias Villami on laukannut uuteen osoitteeseen, Seinäjoen keskussairaalan lastenosastolle!

 

Seinäjoen keskussairaala pieni CR

 

Vierailin sairaalalla oikeasti jo perjantaina 13.1. Päivämäärästä huolimatta visiitti meni oikein mukavasti - peilit pysyivät ehjinä, mustat kissat kotona ja suolaa ei tarvinnut viskoa olan yli edes jäälle, sillä hiekoittajat olivat tehneet hyvää työtä.


Kirsi ja Krisse pysty pieni CR

Uteliaan Villamin luovutus Seinäjoen keskussairaalan lastenosastolle - vastaanottajana ylilääkäri Kirsi Nuolivirta.
(kuvaaja osastonylilääkäri Jarmo Isotalo).

 

Villamia ja minua oli vastassa ylilääkäri Kirsi Nuolivirta sekä osastonylilääkäri Jarmo Isotalo. Meillä oli oikein mukava juttuhetki Villamin äärellä. Keskustelimme myös yleisesti osaston toiminnasta ja pääsinpä myös pienelle esittelykierrokselle tutustumaan taloon. Kuvien ottaminen jäi vähemmälle, mutta iloisen lempeä vilkuttava kissa tulee ensimmäisenä vastaan lastenosastolle mennessä. Täytyy sanoa, että kuvilla saa ihmeitä aikaan – esimerkiksi aurinkoinen maisema ja jättiläisperhosen siivet seinään maalattuina tekevät olon heti kodikkaammaksi, vaikka sairaalassa ollaankin.

 

Kiitoskortti sairaalasta pieni CR

 

Sainpa vielä mukaani sympaattisen kiitoksen kortin muodossa, taiteilun takana on eräs henkilö sairaalan henkilökunnasta. Lämpimät kiitokset, että sain tulla käymään - toivottavasti Villamista on iloa pienille potilaille ja heidän perheilleen!

 

Talvisin terveisin

 

Kristiina

2.1.2017

 

2017? Menee varmaan taas hetki, että oppii kirjoittamaan tämän vuosiluvun... jospa vaikka heinäkuuhun mennessä :) Toivottavasti joulunaikanne ja vuodenvaihteenne on mennyt mukavissa merkeissä!

Joulupallo pihalla pieni CR


Uuden vuoden tunnelmissa tekee mieli tehdä katsaus edelliseen. Monessa mielenkiintoisessa on saanut olla mukana – loppuvuoteen osui useampi tapahtuma jouluisissa tunnelmissa. Kiertäminen oli hauskaa, asiakkaiden ja kollegojen tapaaminen ihanaa, mutta kyllä loma ja jouluun rauhoittuminen oli vuoden viime metreillä omalla kohdalla myös aivan paikallaan. Lievää vauhtisokeuttakin meinasi ehkä olla jo havaittavissa...

 

Vuosi 2016 oli ensimmäinen ihan kokonainen vuosi itselleni päätoimisena yrittäjänä, ja siihen mahtui vaikka mitä – markkinatunnelmaa, kirjojen kuvittamisia ja julkaisutilaisuuksia, tuotesuunnittelua ja uusien yhteistyökumppaneiden kohtaamisia. Haasteitakin on tullut vastaan, nyt on esimerkiksi nähty mitä on olla yksinyrittäjä pikkulasten pitkittyneen sairastelukurimuksen ja deadlinejen keskellä. Niistäkin selvittiin.

Haasteiden keskellä tuli mm. todettua, että yksinyrittäjä saa olla kiitollinen hyvistä yhteistyökumppaneista! Kiitos siis teille!

Tuijan oksa pieni CR

 

Aiemminkin on tainnut tulla pohdittua ääneen sitä, miten olennaista yksinyrittäjälle ovat hyvät yhteistyökumppanit – Murupumpulan kohdalla esimerkiksi suunnitelmieni pohjalta tuotteet toteuttavat valmistajat, vertaistukea tarjoavat kollegat ja jälleenmyyjät.

Ainoa pysyvä asia lienee muutos. Vuosi 2017 tuo tullessaan muutoksia mm. Murupumpulan jälleenmyyjien joukossa:

Luova Paukku on vuodenvaihteessa siirtynyt pois Lapuan taidemuseon yhteydestä, ja toimintamalli tulee jatkossa olemaan jossakin määrin erilainen aiempaan verrattuna. Muutoksen myötä Murupumpulan tuotteita ei juuri tällä hetkellä ole siis saatavilla Luovasta Paukusta (lankojen ystävät älkööt säikähtäkö! Langoista ei Luovassa Paukussa luovuta!). Isot kiitokset siis Pirkolle tähänastisesta hyvästä yhteistyöstä ja mainiota jatkoa! Eihän sitä tiedä, vaikka tässä jossakin muodossa yhteistyötä taas viriteltäisiin :)

Luova Paukku ulkoa rajattu pieni CR

(Tämä kuva on kotoisin marraskuulta 2015, jolloin saatiin viettää Vanhan Paukun joulunavausmessuja lumisissa tunnelmissa)

Toinen muuttuja on Murupumpulan ihkaensimmäinen jälleenmyyjä IdeaNalle Hyllykallion Prismalta, joka on lopettamassa toimintaansa nyt tammikuussa eläkkeellejäämisen vuoksi. (HUOM! Vielä ehdit vierailemaan tammikuun aikana IdeaNallen loppuunmyynnissä, jossa tuotteita on saatavilla jopa -50% alennuksella!)

Olen ihan valtavan kiitollinen Railille, joka otti lämpimästi vastaan tämän jännittyneen yrittäjänplantun kortteineen toista vuotta sitten. Paitsi että hänen kanssaan on ollut hyvin mukava tehdä yhteistyötä, olen saanut Raililta neuvoja ja itseluottamusta omaa yrittäjyyttäni kohtaan. Paljon kiitoksia luottamuksesta ja yhteisestä matkasta Raili, nauti ansaituista eläkepäivistä!

Raili tiskin takana pieni CR

 

Krisse ja Raili pieni cr rajattu

(Kiitos kuvan napanneelle herralle!)

 

Oikein Iloista alkanutta vuotta 2017!
Saa nähdä mihin kaikkiin seikkailuihin tämä vuosi vielä vie!

 

Kristiina

22.11.2016

Uhkailin tuossa edellisessä postauksessani palata Lapuan taidemuseossa parhaillaan esilläolevaan taidegrafiikan Arkki -näyttelyyn, joka esittelee Maija Albrechtin, Jussi Juurisen, Juho Karjalaisen, Teija Lehdon, Tatu Tuomisen ja Annu Vertasen teoksia. Teokset näyttelyyn on valinnut lapualaislähtöinen Heli Kurunsaari, jonka omia töitä ihailin viime joulun alla samaisessa paikassa.

Hauska sattuma oli se, että näyttelyn taiteilijoista Juho Karjalainen osui olemaan yhtenä opettajanani kun opiskelin Kanneljärven Opiston taidelinjalla. Hänen maalaukselliset vedoksensa ovat hiljaisella tavalla vahvoja, valtavan kauniita ja herkkiä.

 

Juho Karjalainen Kuuntelija 2009 pieni tekstillä
Kuuntelija. Juho Karjalainen, 2009.

Näyttelyyn valitut työt sukelsivat taidegrafiikkaan vahvasti eri näkökulmista ja teemoista – itseäni sykähdyttivät erityisesti Teija Lehdon arkisia asioita kuvanneet teokset.

 

Teija Lehto Hillonkeitto 2016 pieni tekstillä 

Etualalla teos "Hillonkeitto". Teija Lehto, 2016, taaempana Lehdon teos "Alussa".

 

Piirtäjänä viehätyin myös Maija Albrechtin tarkoista viivoista.

 

Maija Albrecht Upsidaisy pieni tekstillä 

"Upsidaisy". Maija Albrecht. (Nyt jäi vuosiluku tarkistamatta, pahoittelut!)

 

Jussi Juurisen teokset herättivät leikkimieltä!

 

Jussi Juurinen Kaivertamisen himo 2012 pieni tekstillä

"Kaivertamisen himo". Jussi Juurinen, 2012.

 

Tässä siis päällimmäisiä tunnelmia, mene itse katsastamaan koko näyttely ja bongaa omat suosikkisi! Näyttely on avoinna 21.1.2017 asti museon aukioloaikoina, sisäänpääsy on maksuton.

 

Taidemielellä,

Kristiina