26.1.2016
Hmm. Aina ei mene niin kuin Strömsössä.
Suunnitelmat heittävät häränpyllyä, kun pöpöbingon päävoitto osuu omaan talouteen. Meillä sairastupalaiseksi joutui jälkipolven edustaja, jonka reippautta pitää kyllä ihailla - itse tuskin olisin samassa tilassa jaksanut olla yhtä zen. Mutta Avara luonto ja Oktonautit, siinä oivaa lääkettä (kiitos vain, Yle Areena)!
Postilaatikkoreissulla päällekäynyt tihkusade ei varsinaisesti ollut omiaan nostamaan tunnelmaa.
MUTTA en pyllähtänyt matkallani lätäkköön, kukaan ei menettänyt järkyttävän pahasti hermojaan sairastelupäivän tiimoilta, mitkään aikataulut eivät menneet peruuttamattomasti mistiin, jotain saatiin syötyä eikä mitään mennyt rikki. Aika monessa kohtaa olisi voinut mennä kepoisasti paremmin mönkään - niin kuin varmasti jokin kerta vielä epäilemättä meneekin. Tällä hetkellä kuitenkin olen tyytyväinen, että se päivä ei ollut tänään!
Siltä varalta - kun se päivä saapuu, jolloin takki menee väärinpäin, epäilet jonkun kylväneen puolikkaan pellollisen herneitä hengitysteihisi, eikä kukaan pysty pelastamaan sinua salamaakin nopeammin juoksevalta silmäpaolta sukkahousuissa, muista tämä:
Sateenvarjoja ja sympatiaa!
Kristiina
25.1.2016
Nyt tulee ihan suoraa työasiaa. Muistatteko, kun tuossa joulukuun puolella hehkutin ajatusta Murupumpulan kesteistä?
No, nyt sain pistettyä homman täytäntöön. Eli jos haluat järjestää kaverikutsuja, joilla esiteltäisiin kotimaisia, ympäristöystävällisiä tuotteita, niin täältä pesee! Yhden naisen yritys kun on kyseessä, kestien merkeissä pääsee tietenkin jutustelemaan tekijän kanssa :)
Usein tuntuu siltä, että parhaat ideat tulevat, kun ajatuksia pääsee peilailemaan muiden kanssa. Ajatus kesteistä on yrittäjänäkökulmasta siksikin innostava, että kohtaamisista voi aina syntyä jotakin uutta ja mahtavaa.
Mitenkäs tämä käytännössä sitten toimii?
Ihan ensiksi: ota yhteyttä. Sähköpostilla, yhteydenottolomakkeella, viestillä Facebookissa jne. Savumerkkeihin en uskalla luvata vastaavani, mutta useimmilla muilla viestintätavoilla saa kyllä kiinni. Sitten vain sovitaan speksit sijainnin ja ajankohdan osalta tarkemmin. Emäntä/isäntä saapi kestien järjestelyistä kiitokseksi Murupumpulan tuotteen (järjestäjän lahja vaihtelee).
Pistetään passelille paikalle tuotteet esille, ja kiinnostuneet saavat piirtää tilauslomakkeisiin puumerkkejään. Aika peruskuvio, arvelisin?
Logistisista syistä jalkaudun ensisijaisesti Etelä-Pohjanmaan aakeanlaakeaan maastoon kimpsuineni, mutta koskapa pääkaupunkiseudullakin tulee silloin tällöin liikehdittyä, voisi sielläkin kestejä kiinnostuneiden kera järjestellä.
Tällaista tällä erää - sitten vain seuraavia juttuja suunnittelemaan!
Uusilla ideoilla uuteen viikkoon!
Kristiina
15.1.2016
Täällä ollaan ihan käpynä. Mutta ei sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan...
Käpyset ovat loikanneet tekemään uutta aluevaltausta - niistä on tulossa seuraavaksi kangaskuosi :)
Tämän käpyvillityksen innoittaja on tullut joskus poimittua matkaan lenkkipolulta. Muusaksi kyseinen malli on ollut kärsivällinen piirrettävä.
(Ethän jaa kuvaa ilman lupaa? Kiitos!)
Käpy ja neulaset. Kenelläpä niitä ei olisi joskus jäänyt kipeästi paljaan jalan alle? Ja hyvä niin – toivon mukaan monituiset muksut ja aikuiset myös jatkossakin pääsevät astelemaan havuntuoksuisia polkuja ja nyppimään niitä neulasia pois sieltä jalkapohjasta.
Törmäsin erään toisen yrittäjän jakamaan ajatukseen ”Buy less, choose well”, ja olin että wau! Lyhyesti sanoitettu se, miten toivoisin että homma toimisi. Note to self, tähtää tähän!
No. Välillä voipi mennä metsään niin yhdessä kuin toisessakin asiassa, jopa silloin kun tarkoitus tai suunnitelma olisi kuinka hyvä.
Nyt arvelen, että tämä juttu on mennyt hyvin putkeen - käpykuosin kohdalla olen pyrkinyt tekemään niin hyvän valinnan kuin vain suinkin olen osannut: Interlock-kangas on kotimaista neulosta GOTS-sertifioidusta luomupuuvillasta, johon reaktiivitulostuksen myötä ei jää PVC- tai muita muovijäämiä.
Mitä sanot? Toivottavasti kuulostaa sinustakin hyvältä!
Mielenkiintoisilta vaihtoehdoilta ovat vaikuttaneet myös 100% kierrätysmateriaalista tehdyt tekstiilit sekä uutisissakin välkähdellyt koivusta tehty ekovaatekuitu. Mahtavia innovaatioita! Toivon mukaan niitä on jatkossa enenevissä määrin saatavilla, niin kuluttajien kauppakasseihin kuin eri kokoluokkien toimijoiden tuotteiden kehittämiseen.
Oma pienikin valinta voi olla ajan saatossa olla iso juttu, varsinkin jos kyse on jostakin päivittäisestä asiasta.
Askel kerrallaan kohti parempia valintoja, vaikka se käpy välillä jäisikin käpälän alle - kas siinä tavoitetta!
Kristiina
ps. Jos eettisiin ja ekologisiin valintoihin liittyvä pohdinta kiinnostaa, niin esimerkiksi blogi Ekojalanjäljillä on oikein mielenkiintoinen tuttavuus!
12.1.2016
Huhheijaa, mitä haipakkaa tässä on ollut alkuvuosi - iloisten asioiden tiimoilta on tullut liikuttua niin Pietarsaaressa, Laihialla kuin Jyväskylässäkin. Ja pikku blogiparka on jäänyt vähän seinäruusuksi kaikessa kiireessä.
Nyt on tullut askarreltua mm. ystävänpäiväkorttien parissa, jotka vakaasti aion saada tällä viikolla painoon! Tässä pienet kuvamaistiaiset parista tulokkaasta.
Näihin tunnelmiin täältä tähän - toisella kertaa enemmän asiaa! :)
Kristiina
18.12.2015
Olen tullut siihen lopputulokseen, että nykyolosuhteissa henkilökohtaisen keskusyksikköni - pääni - kapasiteetti ei tahdo piisata kaikkeen, mitä siltä haluaisin edellyttää. Joko prosessori ylikuumenee tai informaatio katoaa jonnekin synapsien välille.
Yksi kiirastuleni on ollut jo jonkin aikaa reissuun lähteminen. Itseasiassa siitä lähtien, kun omien kamppeiden lisäksi on pitänyt miettiä jälkikasvun tykötarpeet kaikki mahdolliset ajankohtaiset sääolosuhteet ja tiedossa olevat toiminnat huomioiden. Mitä pidempi matka, mitä enemmän huomioitavaa arsenaalia, sen varmempaa on, että alkaa keittää ja sauhu nousee korvista. Ja Murupumpulakin muuttuu Mutrupumpulaksi.
Kadehdin ja ihailen toisten taitoa selvitä matkavalmisteluista sulavasti, vailla stressinhäivää ja valtavia "aina-valmiina-kaikkeen" -varustusvuoria. Epäilen vahvasti tarvitsevani jonkinasteista heittäytymiskoulutusta pystyäkseni edes lähelle vastaavaa, mutta vielä en liene siihen henkisesti valmis. Jospa sitten eläkeiässä olisi jo tarpeeksi iän tuomaa varmuutta ja kypsyyttä tässäkin asiassa? Kun reissuun on päästy, elämä kääntyy yleensä ennemmin tai myöhemmin jos ei nyt aivan auvoksi, niin kokonaisarvosanaltaan kohtuullisen mukavaan suuntaan.
Kuulostaako tutulta kenestäkään?
Joulun tienoilla tiet täyttyvät matkantekijöistä, joilla osalla joulurauhaan laskeutuminen on enemmän tai vähemmän vaiheessa. Ja auta armias, jos liikenteessä tulee takapakkia! Ja kuitenkin siellä matkassa ollaan yleensä ihan vapaaehtoisesti, täysin omasta tahdosta - myös minä, pakkaamiskammon kuningatar.
Jouluperinteet ovat minulle rakkaita. Joulun viettäminen perheen parissa, rauhoittuminen jouluun kaiken sitä edeltävän häsellyksen jälkeen. Joulurauhan julistus, joulukuusen koristelu, joulupuuro, joulukirkko, joulusauna, joulupukki, joululahjat ja mielellään hillitön läjä joulutorttuja. Miten ihana joulu onkaan, jos onnistuu antamaan tilaa levollisuudelle ja yhdessä olemiselle hyvän joulun suorittamisen sijaan! Minuutilleen aikataulutettu joulu ei ole minun juttuni, vaikka joskus siihenkin on tainnut tulla haksahdettua.
Joulun valmisteleminen on lähtökohtaisesti hauskaa. Epämiellyttävää siitä tulee, jos on
a) liian kiire
b) liian paljon tehtävää
c) liian väsynyt tekemään liian paljon tehtävää liian lyhyessä ajassa
Näin listattuna vastaus ongelmanippuun näyttää aika selvältä: hellitä hetkeksi ja karsi tekemisiä! Isompi juttu onkin osata päästää irti asioista, jotka pitäisi muka ihan ehdottomasti ehtiä tehdä.
Joulusta saa tunnelmallisen, vaikka ei olisikaan itse omin kätösin ehtinyt askartelemaan hilekoristeista helmikranssia, johon löytyi jostakin niin ihanan houkutteleva ohje. Sen voi tehdä myös seuraavaksi jouluksi. Jos siltä tuntuu.
Niin ohjeita joulunajan rauhoittumiseen kuin niihin valloittaviin joululuomuksiinkin aina aterioista koristeisiin pilkahtelee siellä ja täällä. Molemmille on paikkansa. Kumpi on tänä jouluna enemmän Sinun juttusi? Jos virtaa piisaa, niin itsetehdyt jouluruoathan ovat mitä ihanimpia! Jos ei, niin ihan mainioita löytyy myös kaupasta - ja sitten ehtii tehdä tai olla tekemättä jotakin muuta.
Vielä siihen reissaamiseen: tulee ihmeteltyä, kuinka oma äitini on aikoinaan ollut niin zen matkaanlähdön suhteen, että omat muistoni pakkaamisista ja autoon ahtautumisista ovat enimmäkseen täynnä iloista retkitunnelmaa. Suuri haaveeni olisi osata tarjota omille tenavilleni vastaavanlainen kokemus.
Siis. Ensi kerralla kun lähdemme reissuun, aloitan hengittämällä syvään. Ja hymyilemällä. Vaikka se pakkaaminen olisi kuinka viheliäistä, on elämä kuitenkin ihan hyvää. Jospa se reissuunlähteminenkin siitä helpottuisi, joskus.
Hyviä, rauhallisia ja turvallisia joulunajan matkantekoja kaikille teille!
(Ja ihanaa, sinun näköistäsi joulua, jos pääsee käymään niin, etten ehdi bloggailla tänne ennen juhlista jalointa!)
Kristiina