18.12.2015

Olen tullut siihen lopputulokseen, että nykyolosuhteissa henkilökohtaisen keskusyksikköni - pääni - kapasiteetti ei tahdo piisata kaikkeen, mitä siltä haluaisin edellyttää. Joko prosessori ylikuumenee tai informaatio katoaa jonnekin synapsien välille.

 

Yksi kiirastuleni on ollut jo jonkin aikaa reissuun lähteminen. Itseasiassa siitä lähtien, kun omien kamppeiden lisäksi on pitänyt miettiä jälkikasvun tykötarpeet kaikki mahdolliset ajankohtaiset sääolosuhteet ja tiedossa olevat toiminnat huomioiden. Mitä pidempi matka, mitä enemmän huomioitavaa arsenaalia, sen varmempaa on, että alkaa keittää ja sauhu nousee korvista. Ja Murupumpulakin muuttuu Mutrupumpulaksi.

 

Kadehdin ja ihailen toisten taitoa selvitä matkavalmisteluista sulavasti, vailla stressinhäivää ja valtavia "aina-valmiina-kaikkeen" -varustusvuoria. Epäilen vahvasti tarvitsevani jonkinasteista heittäytymiskoulutusta pystyäkseni edes lähelle vastaavaa, mutta vielä en liene siihen henkisesti valmis. Jospa sitten eläkeiässä olisi jo tarpeeksi iän tuomaa varmuutta ja kypsyyttä tässäkin asiassa? Kun reissuun on päästy, elämä kääntyy yleensä ennemmin tai myöhemmin jos ei nyt aivan auvoksi, niin kokonaisarvosanaltaan kohtuullisen mukavaan suuntaan. 

 

Kuulostaako tutulta kenestäkään?

 

Joulun tienoilla tiet täyttyvät matkantekijöistä, joilla osalla joulurauhaan laskeutuminen on enemmän tai vähemmän vaiheessa. Ja auta armias, jos liikenteessä tulee takapakkia! Ja kuitenkin siellä matkassa ollaan yleensä ihan vapaaehtoisesti, täysin omasta tahdosta - myös minä, pakkaamiskammon kuningatar.

 

Jouluperinteet ovat minulle rakkaita. Joulun viettäminen perheen parissa, rauhoittuminen jouluun kaiken sitä edeltävän häsellyksen jälkeen. Joulurauhan julistus, joulukuusen koristelu, joulupuuro, joulukirkko, joulusauna, joulupukki, joululahjat ja mielellään hillitön läjä joulutorttuja. Miten ihana joulu onkaan, jos onnistuu antamaan tilaa levollisuudelle ja yhdessä olemiselle hyvän joulun suorittamisen sijaan! Minuutilleen aikataulutettu joulu ei ole minun juttuni, vaikka joskus siihenkin on tainnut tulla haksahdettua.

Joulun valmisteleminen on lähtökohtaisesti hauskaa. Epämiellyttävää siitä tulee, jos on

a) liian kiire
b) liian paljon tehtävää
c) liian väsynyt tekemään liian paljon tehtävää liian lyhyessä ajassa

Näin listattuna vastaus ongelmanippuun näyttää aika selvältä: hellitä hetkeksi ja karsi tekemisiä! Isompi juttu onkin osata päästää irti asioista, jotka pitäisi muka ihan ehdottomasti ehtiä tehdä.

Joulusta saa tunnelmallisen, vaikka ei olisikaan itse omin kätösin ehtinyt askartelemaan hilekoristeista helmikranssia, johon löytyi jostakin niin ihanan houkutteleva ohje. Sen voi tehdä myös seuraavaksi jouluksi. Jos siltä tuntuu.

Niin ohjeita joulunajan rauhoittumiseen kuin niihin valloittaviin joululuomuksiinkin aina aterioista koristeisiin pilkahtelee siellä ja täällä. Molemmille on paikkansa. Kumpi on tänä jouluna enemmän Sinun juttusi? Jos virtaa piisaa, niin itsetehdyt jouluruoathan ovat mitä ihanimpia! Jos ei, niin ihan mainioita löytyy myös kaupasta - ja sitten ehtii tehdä tai olla tekemättä jotakin muuta.

Vielä siihen reissaamiseen: tulee ihmeteltyä, kuinka oma äitini on aikoinaan ollut niin zen matkaanlähdön suhteen, että omat muistoni pakkaamisista ja autoon ahtautumisista ovat enimmäkseen täynnä iloista retkitunnelmaa. Suuri haaveeni olisi osata tarjota omille tenavilleni vastaavanlainen kokemus.

 

Siis. Ensi kerralla kun lähdemme reissuun, aloitan hengittämällä syvään. Ja hymyilemällä. Vaikka se pakkaaminen olisi kuinka viheliäistä, on elämä kuitenkin ihan hyvää. Jospa se reissuunlähteminenkin siitä helpottuisi, joskus.

Murupumpula kyna pinkki

 

Hyviä, rauhallisia ja turvallisia joulunajan matkantekoja kaikille teille!

(Ja ihanaa, sinun näköistäsi joulua, jos pääsee käymään niin, etten ehdi bloggailla tänne ennen juhlista jalointa!)

 

Kristiina

4.12.2015

 

Osta työtä Suomeen -päivä! Kotimaisten pienyrittäjien unelmapäivä? Ehkäpä. Omalla kohdalla tosin aatto oli jälleen juhlista jaloin!

 

Eilen nimittäin oli matalassa majassamme mainiot pirskeet - ystäväporukalla testattiin Murupumpulalle uutta mahdollista toimintamuotoa, Murupumpulan kestejä. Toimintatapa on tuttu: kerätään ystävät yhteen teeman ympärille, esitellään tuotteita, ja jos pöydästä löytyy jotakin kiinnostavaa, sen saa ostaa (tai jättää tilauksen, jos kyseessä on erikseen tilattava tuote). Ja sitten tietenkin kahvitellaan, herkutellaan ja vietetään muuten vain mukavaa aikaa yhdessä.

 

Tuotepöytä kutsuilta 3.12.15

Tällaisen pöydän ääreen osallistujat saivat kerääntyä tutustumaan
Murupumpulan juttuihin!

 

Joulunalusaika on tällaiseen touhuun kyllä mitä mukavin ajankohta, jos vain aikataulut saa sopimaan yksiin. On nimittäin aika erilaista istua sohvalla vaikkapa teekupposen ja joulutortun kera pohtimassa mahdollisia joulumuistiaisia, kuin esimerkiksi kahlata kiireellä tavaratalon osastoja läpi hikisenä toppatakissa vain päästäkseen läkähtyneenä jonottamaan kassalle... Kuulostaako jälkimmäinen tapaus tutulta? Ainakin minulle on käynyt edellämainitusti kerran jos toisenkin.


Tutustumalla pieniin toimijoihin saattaa löytää pukinkonttiin joitakin oikeita helmiä, joita ei joka nurkalta tule vastaan, saati pompsahda kuusen alta samaa asiaa kolmesta paketista! Asioita, joita voi antaa ajatuksella. Käypä vaikka oman seutusi joulumarkkinoilla ideoimassa ja tunnelmoimassa! Suosittelen lämpimästi tekemään tutkimusretkiä pienyrittäjien tarjontaan - Suomessa on paljon taidokkaita käsityöläisiä ja upeita esineitä toteuttavia toimijoita, joiden valikoimissa on varmasti eettisiä, ekologisia ja lähituotantona valmistettuja tuotteita. Myös sosiaalisen median virta voi kantaa eteesi aarteita!

Palatakseni vielä niihin eilisiin kekkereihin: oli valtavan hauska tavata kavereita eri yhteyksistä yhdellä kertaa. Ja tietenkin ilahdutti myös huomata, että kotimainen työ kiinnostaa - toivottavasti löydöistänne riittää iloa pitkään! Suuret kiitokset siis osallistuneille, toivottavasti teillekin jäi illasta mukava muisto!

Ensimmäiset messut takana, Lapuan joulunavausmessut 21.-22.11.2015 museokauppa Luovan Paukun tiloissa – tässä hieman kuvamaistiaisia tapahtumasta!

 

Murupumpulan pöytä Lapua 2015 pieni copyright

 

Perjantai-iltana laitettiin museokaupan Pirkko Mäenpään kanssa myyntipöytä valmiiksi. Ikkunan takana odotti pimeä ja ennen kaikkea pikimusta marraskuinen ilta, joka kuin tilauksesta muuttui valkeaksi joulumaisemaksi juuri lauantaiaamun ja messujen avajaisten kunniaksi. Lumisateessa saatiin nauttia vuoden ensimmäinen joulupuuro, ja oikeaa hevoskyytiäkin oli tarjolla.

 

Luova Paukku ulkoa pieni copyright

 

Virpi Mäkinen 2 pieni copyright  

Luovassa Paukussa oli Murupumpulan lisäksi myös Keltaisen Keinutuolin Virpi Mäkinen kauniine tauluineen sekä reippaine apulaisineen.

 

 

Hyäryllistä näyttely 1    Hyäryllistä näyttely 3 pieni copyright

 

Lauantaina väkeä oli liikkeellä runsain mitoin, ja useimmat Luovaan Paukkuun osuneista kävivät myös tutustumassa Hyäryllistä –ryhmän mainioon Kiertokulkuja – Cycles –taidenäyttelyyn (jatkuu muuten 23.1.2016 asti, käykää ihmeessä tutustumassa, jos Lapualla liikutte!).

 

Lapua Paukun joulu 2015 1 pieni copyright

 

Sunnuntai oli päivistä rauhallisempi, mutta kyllä messukävijöitä silloinkin riitti. Ja silloin pääsin itsekin vilkuilemaan vähän pihan myyntikojuja! Sisätiloissa näytteilleasettajia löytyi peräti kolmesta eri rakennuksesta. Tällä kertaa en niitä ryhtynyt kiertämään, ettei oma pöytä jäisi ihan orvoksi.

 

Lapua Paukun joulu piha 2015 pieni copyright

 

Murupumpulan tuotteista tällä erää eniten kiinnostivat joulukortit – ja niitähän löytyy muuten juuri auenneesta verkkokaupastakin (kuten muitakin juttuja), kurkkailepas!

 

”Pidä minua ihanana, niin minä olen ihana.”

 

Jokaisen lapsen pitäisi saada kokea olevansa maailman ihanin. Tähän ajatukseen liittyy olennaisesti se näkemys, ettei ihanuuskokemus vähennä eikä saa vähentää kenenkään toisen ihanuutta. Jokainen on lähtökohtaisesti maailman ihanin omana itsenään, vaikka tekemisemme eivät aina niitä ihanimpia olisikaan.

Turvallisuuteen kasvaneen on toki helppo sanoa näin, mutta millainen maailma olisikaan, jos näkisimme toisissamme sisäiset lapsemme? Sen millaisia olemme alkujamme olleet, ennen kuin elämä on kolhinut liikaa?

 

Kun kuulin ensi kertaa voimauttavasta valokuvasta ja Maailman ihanin tyttö –projektista, olin haltioissani. Mikä upea idea! Olen seurannut voimaannuttavia kuvahankkeita hajanaisesti, ja toivon, että poikien keskuudessa on kehitetty myös vastaavaa rakentavaa projektia.

Juttutuokio keiju nimmarilla pieni VK

Omasta lapsuudestani 80-luvulla tulee mieleen yksi elämän pieneniso harmi – minua kenkutti niin vietävästi, kun kaikki satujen prinsessat ja barbiet olivat järjestään vaaleilla enkelikutreilla varustettuja. Tummatukkaisena prinsessaunelmoijana kaipasin leikkeihini sitä upeaa, ihanaa brunettea. Hahmoa, joka kertoisi, että myös tumma tukka on kaunis, ja tummatukkainen voi olla prinsessa ja sadun päähenkilö. (Okei, okei – Lumikki on toki ollut iät ja ajat olemassa, mutta ainakaan Disneyn versio ei silloiseen alle kouluikäiseen vedonnut)

No. Ajat ovat muuttuneet ja nuket samaten. Mutta tässä ihanuusasiassa palaan aina saman äärelle. Jokaisen lapsen pitäisi saada kokea olevansa maailman ihanin, riippumatta hänen fyysisistä tai henkisistä ominaisuuksistaan.

 

Sattumalta Facebookissa yksi kaverini jakoi juuri videon erityisluokan opettajasta, joka videon mukaan käyttää joka aamu 10 minuuttia tsempatakseen oppilaitaan, kehuakseen heitä ja heittääkseen heidän kanssa yläfemmat. Jonkin ajan kuluttua lapset omaksuivat käytännön itselleen tsempaten kavereitaan ja iloiten heidän saavutuksistaan, kuin ne olisivat heidän omiaan. Tästä voisi ottaa opiksi, myös allekirjoittanut.
Pistetäänkö tsemppihaaste pystyyn? Nähdään toisen onnistuminen, oli kyseessä sitten lapsi tai aikuinen? Ja avataan silmät huomaamaan, miten mahtavien tyyppien kanssa tänään saa olla tekemisissä!

 

Tämänkaltaisten ajatusten pohjalta ryhdyin työstämään Juttutuokiota, ensimmäistä kuvaa Keiju-sarjalleni (joka muuten sopii mielestäni aika hyvin näin lasten oikeuksien päivän iltaan).

 

Ihanaa viikonloppua, ihana!

Onpa vaan niin hymyilyttävän hyvä fiilis kun saa jotakin konkreettista aikaiseksi - oli kyse sitten ikkunoiden pesemisestä tai taulun maalaamisesta valmiiksi.

 

Julisteet ja rasiat Lapuan joulumarkkinoille 18.11.15

 

Ikkunoiden pesuun en tällä erää ole heittäytynyt, mutta muuten viikko on vierähtänyt todellakin konkretian parissa - Murupumpula suuntaa Lapuan Joulunavausmessuille tulevana viikonloppuna 21.-22.11., ja sinne on tullut väkerrettyä kaikenlaista kivaa! Tämän tädin löytää museokauppa Luovan Paukun yhteydestä sisätiloista, kuten myös Keltaisen Keinutuolin taulutaiteilija-Virpin. 

Muutenkin alueella on paljon kädentaitajia tuotteitaan myymässä, osa jopa Saksasta ja Virosta asti, eli nähtävää riittää! Jos muuten haluat messuilta mukaan jotakin todella itsetehtyä, piipahdapa Luovan Paukun joulukoristetyöpajassa askartelemassa oma koristeesi.

Joulumessuilla on aina oma tunnelmansa - itse olen tykännyt kovasti käydä ihailemassa kojuja, ideoita ja taitavia toteutuksia. Metkaa olla ensimmäistä kertaa siellä pöydän takana.

Tällä erää nämä näyttävät myös olevan Murupumpulan tämän vuoden ainoat joulumarkkinat, sillä monta kivaa muuta hommaa täyttää kalenteria nyt loppuvuoden osalta. Vinkkaan kyllä, kun taas kokoan kamppeeni ja tulen ihmisten ilmoille!

 

Kukallinen hatturasia

 

Nyt tarvitsee enää pakkailla tavaroita ja yrittää muistaa kaikki mahdollinen mukaan...

 

Täpäkkää torstaita!