23.4.2017

 

Seinäjoen Designsunnuntai tuli ja valloitti - huhtikuu pisti parastaan ja päivä käynnistyi keväisen heleänä, upeana ja aurinkoisena!

Oma pöytä Desigsunnuntai 23.4.17 b pieni CR

Tapahtuma oli ensimmäistä kertaa Rytmikorjaamon vuosien jälkeen Seinäjoen kaupunginteatterin tiloissa ja väki löysi sinne tiensä kiitettävästi! Oli ilo havaita kotimaisen suunnittelun herättävän tässä määrin kiinnostusta. Designkattausta oli asiakkaille tarjolla kahdessa kerroksessa, Murupumpulan pöytä oli pesiytynyt yläkertaan itselleni uusien upeiden tuttavuuksien Heepee Designin ja Tenhon naapuriksi.

Heepee Design rajattu pieni CR

Heepee Design Murupumpulan markkinanaapurista

 

Studio em oli saapunut Seinäjoelle Helsingistä asti, Rusticana oli ehtinyt viikonlopun aikana tutustua jo Jyväskylänkin kevätmarkkinoihin, With Love Sanna Hopiavuoren kanssa sivuttiin kotimaisten vaatemateriaalien aihepiiriä ja Vernadan kanssa kiiteltiin mm. Into Seinäjoen monipuolista tapahtuma- ja koulutustarjontaa yrittäjille. Olen ehkä lapsellisenkin innostunut siitä, kuinka tällaiset tilaisuudet tarjoavat mahdollisuuksia verkostoitumiselle ja tutustumisille. Kollegoihin voi suhtautua kaiketi joko kilpailijoina tai työkavereina - omaan pirtaan jälkimmäinen näkökulma sopii paremmin. Yksinyrittäjän paikka on rakentaa itse aktiivisesti omaa työyhteisöään! Tästä voisi jatkaa taas lempiaiheeseeni siitä, kuinka kunnolla eteenpäin pääsee vain yhdessä ja yhteistyöllä, mutta palataanpa takaisin varsinaiseen asiaan eli Designsunnuntaihin.


(Kovasti oli tarkoitus ottaa tapahtumasta enemmänkin kuvia, mutta parin alkuräpsäyksen jälkeen unohtui jo koko kamera, kun markkinameininki pyörähti mukavan reippaasti käyntiin :) )

Oma tiski itte Designsunnuntai pieni CR
Murupumpulan tiskiä (kuvaaja Henna Perttula/ Heepee Design)

 

Entuudestaan tuttuja taitajia paikan päällä olivat mm. Irina K Design sekä Keltaisen keinutuolin Virpi Mäkinen, joiden kanssa on tullut vietettyä aikaa markkinahumussa ennenkin.

 

Myyntitapahtumissa parasta ovat ihmiset. Niin täälläkin - vastaan tuli monta upeaa kohtaamista niin asiakkaiden kuin kollegojenkin kanssa. Ja onhan se ihan tähtihetki, jos oma tuote sykähdyttää myös toista ihmistä! Ilo tuntuu tuplaantuvan, kun oman työn ilon saa jakaa jonkun kanssa ja viedä hyvää fiilistä eteenpäin!

 

Kiitos tapahtumaa järjestäneille tahoille, toivon mukaan nähdään samoissa merkeissä ensi vuonna!

 

 

Kristiina


ps. Murupumpula viuhtoo parhaillaan uusissa tuulissa, joista saatiin Designsunnuntaissa jo hieman esimakua - tarkempaa tietoa asiasta kyllä kailotellaan lähiaikoina, pysy kuulolla! :)

21.4.2017

Torimökkinäyttely3 SADW2017 pieni CR

 

Sain suuren ilon ja kunnian päästä osallistumaan tauluineni Seinäjoki Art & Design Weekiin, tuttavallisemmin SADW:iin, jota pidetään nyt neljättä (ja mahdollisesti viimeistä!) kertaa. Tapahtumaa on ansiokkaasti luotsannut Kulttuuriosuuskunta Kick! joka on nyt luopumassa tapahtuman järjestämisen vetovastuusta. Täytyy toivoa, että SADW saa jatkoa vielä toisissa puitteissa, niin hieno juttu on kyseessä!

Torimökkinäyttely6 mökki kaukaa pieni CR

 

Tauluni pääsivät esille Torikeskuksen kauppatorin kulmalla sijaitsevaan torimökkiin. Itse päivystän mökillä vielä tänään perjantaina klo 15-17, viikonloppuna ovea pitää auki ihana opiskelijavahvistus la-su klo 11-13. Saa tulla piipahtamaan :)

 

Torimökkinäyttely7 yleiskuva pieni CR

 

SADWin kyljessä kevääseen herää myös uudistunut Designsunnuntai, joka aukeaa Rytmikorjaamon vuosien jälkeen Seinäjoen kaupunginteatterilla. Paikan päällä on kelpo kattaus kotimaisten suunnittelijoiden työn hedelmiä, mukana myös Murupumpula... ja jotain uutta!

 

Torimökkinäyttely4 taiteilija itte pieni CR

 

Toivottavasti nähdään näissä huhtikuun kultturelleissa puitteissa,

heleää viikonloppua!


Kristiina

7.4.2017

3-vuotias tuli ulkoa tohkeissaan ovelle.

”Äiti! Äitiii! Tuu kattomaan! Minulla on täällä aarre! Se on lahja sinulle!”

Lattialla odotti musta, hivenen hapsottava ja vähän hiekkainen sulka.
Ja suunnattoman innostunut ja onnellinen lapsi kuravaatteissaan.

Tenava oli tismalleen oikeassa – sillä hetkellä se sulka oli maailman upein lahja.

”Minä tiesin, että sinä tykkäisit siitä!”

 

Ihan totta, olen aina silloin tällöin kerännyt sulkia malleiksi tauluihini (yksi tulee muuten olemaan 18.-23.4. näytteillä Seinäjoen Torikeskuksen kupeessa Torimökissä, tervetuloa tutustumaan! Mökin aukiolot löydät täältä).



Se sulka CRSe sulka :)

 

Kyky innostua on mahtava ominaisuus – kyky innostaa on toinen vähintään yhtä loistava!

Tähän astisen yrittäjäntieni rouhealla rintaäänellä voin sanoa, että suuri osa työstä on oikeastaan sellaista, joka ei juuri asiakkaalle näy (esim. suunnittelu, kirjanpito, kouluttautuminen jne. ), mutta joka on kuitenkin olennaisen tärkeää toiminnan pyörittämisen kannalta.

 

Olin tällä viikolla mainiossa markkinointikoulutuksessa. Tilaisuus toi mieleen erään opiskelukaverin kommentin esihistoriallisilta ajoilta: ”Lapset oppivat parhaiten, kun he eivät huomaa että heitä opetetaan”. Ideahan tässä on tietenkin se, että kun oppiminen on hauskaa, tietokin tarttuu aivan eri tavalla!

Sama koskee varmasti aikuisia – ainakin mainituissa Markkinointi-iltamissa läppä lensi niin letkeästi, että se viritti lähestymään yrittäjyydelle tärkeitä aiheita hyvässä hengessä.

Toinen asia, jota tämä koulutus taas osaltaan vahvisti, oli käsitys asioiden lähestymisestä hyvän kautta. Ja yhdessä. Aika surkeaksi jäisivät tekemiset, jos kaikkea vain yrittäisi naama sitruunana tehdä itse. Apua saa ja pitääkin välillä pyytää! Verkostot – ihanat asiakkaat ja upeat yhteistyökumppanit ovat pikku yrittäjän kullanarvoiset työkaverit!

 

Iloista ja innokasta viikonloppua!

Kristiina

2.2.2017

 

Tulin tuossa jossakin aiemmassa bloggauksessani ohi mennen maininneeksi vauhtisokeudesta. Viime vuosi oli melkoisen menevä, ja tahti kiihtyi loppua kohti – kunnes jäin lomalle jouluviikolla.

Näin jälkikäteen täytyy taputtaa itseä selkään vähintään ajatuksen tasolla, loma ja työkuvioiden tauolle jättäminen oli tuossa kohdassa nimittäin täydellisen oikea ratkaisu. Pitkin vuotta on tullut tehtyä asioita, jotka kiinnostivat, innostivat – ja jotkut myös olosuhteista johtuen stressasivatkin.

 

Seuraavia tekstejä kirjoittelin tuossa pian vuodenvaihteen jälkeen, mutta ne jäivät vielä vähän mietintämyssyyn hautumaan. No, niiden sisältämä ajatus hitaammasta etenemisestä alkoi tuntua taas hyvin ajankohtaiselta, kun melkoisen ytäkkä flunssa kaatoi pedin pohjalle eikä näytä mokoma oikein malttavan irrottaa otettaan. (Vaan kyllä täältä vielä noustaan – varo vain nahkaasi, influenssanhyväkäs!)

 

Lumikoivun latva pieni CR

 

Pieni paine on välillä ihan hyväksi, selkeä aikataulu auttaa käynnistämään itsensä liikkeelle. Kevyt jännitys saattaa kannustaa jopa parempaan suoritukseen. Mutta jos asioita on vain yksinkertaisesti liikaa, ei kapasiteetti jossakin kohtaa enää vain riitä. Kattila kiehuu yli.

Nykyisin pitää markkinoiden maailmassa olla näkyvillä paljon. Mielellään koko ajan. Tai vähintään säännöllisen taajaan. Ja erittäin mielellään laadukkaasti. Mutta tuoko kiire laatua? Epäilen.

 

Uuden vuoden myötä päätin siirtyä myös välillä ainakin hetkeksi slow motion –vaihteelle ja antaa tilaa sen miettimiselle, miten jatkan tästä eteenpäin. Miten kehityn ja kehitän. Miten annan tilaa luovuudelle, ja mihin suuntaan sitä haluan ohjata.

Ja täytyy sanoa, että tämä tuntuu hyvältä. Pysähtyminen nimittäin. Jos puskee asioita eteenpäin höyryjunan lailla, sisältö, merkitys ja monet muut tärkeät asiat pääsevät helposti unohtumaan.

 

Kaksi lumikoivua pieni CR

 

Toisinaan tuntuu, että pysähtyminen on mahdotonta – pysäkit kiitävät ohi, mutta jarrut eivät pelitä. Jos silloin menee kuvaannollisesti päin puuta, kannattaa tarttua tilaisuuteen: siihen pysähtymiseen. Miksi näin juuri nyt? Olisiko aika hidastaa? Aika rauhoittaa tahtia ja ruveta rakentamaan asioita ajatuksella uudelleen?

 

Näkymä pellolle pieni CR

 

Erilaiset asiat kuormittavat eri ihmisiä eri määrin, ja erilaiset asiat voivat yhtä lailla rauhoittaa. Sinä olet oman itsesi asiantuntija – mikä tuo sinulle levollisuutta tänään?

 

Iisisti hei!

 

 

Kristiina

 

ps. Oletko jo bongannut lepohaasteen? Olisiko siitä hyvä aloittaa oma rauhoittuminen? :)

pps. Talvikuvat ovat viime vuoden tammikuulta - nyt tuolla ulkona näyttää hieman erilaiselta... ;)

18.1.2017

 

Joulun alla tuli järjestettyä Murupumpulan Facebook-sivuilla arvonta. Samassa syssyssä halusin pistää hieman hyvää kiertämään ja pyysin kommentteja Villami-kirjan lahjoituskohteeksi. Useissa vastauksissa toistui voittanut ehdotus, sairaalan lastenosasto. Arvontavoitto matkasi jo joulukuun puolella uuteen kotiinsa, ja nyt myös Utelias Villami on laukannut uuteen osoitteeseen, Seinäjoen keskussairaalan lastenosastolle!

 

Seinäjoen keskussairaala pieni CR

 

Vierailin sairaalalla oikeasti jo perjantaina 13.1. Päivämäärästä huolimatta visiitti meni oikein mukavasti - peilit pysyivät ehjinä, mustat kissat kotona ja suolaa ei tarvinnut viskoa olan yli edes jäälle, sillä hiekoittajat olivat tehneet hyvää työtä.


Kirsi ja Krisse pysty pieni CR

Uteliaan Villamin luovutus Seinäjoen keskussairaalan lastenosastolle - vastaanottajana ylilääkäri Kirsi Nuolivirta.
(kuvaaja osastonylilääkäri Jarmo Isotalo).

 

Villamia ja minua oli vastassa ylilääkäri Kirsi Nuolivirta sekä osastonylilääkäri Jarmo Isotalo. Meillä oli oikein mukava juttuhetki Villamin äärellä. Keskustelimme myös yleisesti osaston toiminnasta ja pääsinpä myös pienelle esittelykierrokselle tutustumaan taloon. Kuvien ottaminen jäi vähemmälle, mutta iloisen lempeä vilkuttava kissa tulee ensimmäisenä vastaan lastenosastolle mennessä. Täytyy sanoa, että kuvilla saa ihmeitä aikaan – esimerkiksi aurinkoinen maisema ja jättiläisperhosen siivet seinään maalattuina tekevät olon heti kodikkaammaksi, vaikka sairaalassa ollaankin.

 

Kiitoskortti sairaalasta pieni CR

 

Sainpa vielä mukaani sympaattisen kiitoksen kortin muodossa, taiteilun takana on eräs henkilö sairaalan henkilökunnasta. Lämpimät kiitokset, että sain tulla käymään - toivottavasti Villamista on iloa pienille potilaille ja heidän perheilleen!

 

Talvisin terveisin

 

Kristiina