”Pidä minua ihanana, niin minä olen ihana.”

Jokaisen lapsen pitäisi saada kokea olevansa maailman ihanin. Tähän ajatukseen liittyy olennaisesti se näkemys, ettei ihanuuskokemus vähennä eikä saa vähentää kenenkään toisen ihanuutta. Jokainen on lähtökohtaisesti maailman ihanin omana itsenään, vaikka tekemisemme eivät aina niitä ihanimpia olisikaan.

Turvallisuuteen kasvaneen on toki helppo sanoa näin, mutta millainen maailma olisikaan, jos näkisimme toisissamme sisäiset lapsemme? Sen millaisia olemme alkujamme olleet, ennen kuin elämä on kolhinut liikaa?

Kun kuulin ensi kertaa voimauttavasta valokuvasta ja Maailman ihanin tyttö –projektista, olin haltioissani. Mikä upea idea! Olen seurannut voimaannuttavia kuvahankkeita hajanaisesti, ja toivon, että poikien keskuudessa on kehitetty myös vastaavaa rakentavaa projektia.

Omasta lapsuudestani 80-luvulla tulee mieleen yksi elämän pieneniso harmi – minua kenkutti niin vietävästi, kun kaikki satujen prinsessat ja barbiet olivat järjestään vaaleilla enkelikutreilla varustettuja. Tummatukkaisena prinsessaunelmoijana kaipasin leikkeihini sitä upeaa, ihanaa brunettea. Hahmoa, joka kertoisi, että myös tumma tukka on kaunis, ja tummatukkainen voi olla prinsessa ja sadun päähenkilö. (Okei, okei – Lumikki on toki ollut iät ja ajat olemassa, mutta ainakaan Disneyn versio ei silloiseen alle kouluikäiseen vedonnut)

No. Ajat ovat muuttuneet ja nuket samaten. Mutta tässä ihanuusasiassa palaan aina saman äärelle. Jokaisen lapsen pitäisi saada kokea olevansa maailman ihanin, riippumatta hänen fyysisistä tai henkisistä ominaisuuksistaan.

Sattumalta Facebookissa yksi kaverini jakoi juuri videon erityisluokan opettajasta, joka videon mukaan käyttää joka aamu 10 minuuttia tsempatakseen oppilaitaan, kehuakseen heitä ja heittääkseen heidän kanssa yläfemmat. Jonkin ajan kuluttua lapset omaksuivat käytännön itselleen tsempaten kavereitaan ja iloiten heidän saavutuksistaan, kuin ne olisivat heidän omiaan. Tästä voisi ottaa opiksi, myös allekirjoittanut.
Pistetäänkö tsemppihaaste pystyyn? Nähdään toisen onnistuminen, oli kyseessä sitten lapsi tai aikuinen? Ja avataan silmät huomaamaan, miten mahtavien tyyppien kanssa tänään saa olla tekemisissä!

Tämänkaltaisten ajatusten pohjalta ryhdyin työstämään Juttutuokiota, ensimmäistä kuvaa Keiju-sarjalleni (joka muuten sopii mielestäni aika hyvin näin lasten oikeuksien päivän iltaan).

Ihanaa viikonloppua, ihana!