18.12.2015
Olen tullut siihen lopputulokseen, että nykyolosuhteissa henkilökohtaisen keskusyksikköni - pääni - kapasiteetti ei tahdo piisata kaikkeen, mitä siltä haluaisin edellyttää. Joko prosessori ylikuumenee tai informaatio katoaa jonnekin synapsien välille.
Yksi kiirastuleni on ollut jo jonkin aikaa reissuun lähteminen. Itseasiassa siitä lähtien, kun omien kamppeiden lisäksi on pitänyt miettiä jälkikasvun tykötarpeet kaikki mahdolliset ajankohtaiset sääolosuhteet ja tiedossa olevat toiminnat huomioiden. Mitä pidempi matka, mitä enemmän huomioitavaa arsenaalia, sen varmempaa on, että alkaa keittää ja sauhu nousee korvista. Ja Murupumpulakin muuttuu Mutrupumpulaksi.
Kadehdin ja ihailen toisten taitoa selvitä matkavalmisteluista sulavasti, vailla stressinhäivää ja valtavia "aina-valmiina-kaikkeen" -varustusvuoria. Epäilen vahvasti tarvitsevani jonkinasteista heittäytymiskoulutusta pystyäkseni edes lähelle vastaavaa, mutta vielä en liene siihen henkisesti valmis. Jospa sitten eläkeiässä olisi jo tarpeeksi iän tuomaa varmuutta ja kypsyyttä tässäkin asiassa? Kun reissuun on päästy, elämä kääntyy yleensä ennemmin tai myöhemmin jos ei nyt aivan auvoksi, niin kokonaisarvosanaltaan kohtuullisen mukavaan suuntaan.
Kuulostaako tutulta kenestäkään?
Joulun tienoilla tiet täyttyvät matkantekijöistä, joilla osalla joulurauhaan laskeutuminen on enemmän tai vähemmän vaiheessa. Ja auta armias, jos liikenteessä tulee takapakkia! Ja kuitenkin siellä matkassa ollaan yleensä ihan vapaaehtoisesti, täysin omasta tahdosta - myös minä, pakkaamiskammon kuningatar.
Jouluperinteet ovat minulle rakkaita. Joulun viettäminen perheen parissa, rauhoittuminen jouluun kaiken sitä edeltävän häsellyksen jälkeen. Joulurauhan julistus, joulukuusen koristelu, joulupuuro, joulukirkko, joulusauna, joulupukki, joululahjat ja mielellään hillitön läjä joulutorttuja. Miten ihana joulu onkaan, jos onnistuu antamaan tilaa levollisuudelle ja yhdessä olemiselle hyvän joulun suorittamisen sijaan! Minuutilleen aikataulutettu joulu ei ole minun juttuni, vaikka joskus siihenkin on tainnut tulla haksahdettua.
Joulun valmisteleminen on lähtökohtaisesti hauskaa. Epämiellyttävää siitä tulee, jos on
a) liian kiire
b) liian paljon tehtävää
c) liian väsynyt tekemään liian paljon tehtävää liian lyhyessä ajassa
Näin listattuna vastaus ongelmanippuun näyttää aika selvältä: hellitä hetkeksi ja karsi tekemisiä! Isompi juttu onkin osata päästää irti asioista, jotka pitäisi muka ihan ehdottomasti ehtiä tehdä.
Joulusta saa tunnelmallisen, vaikka ei olisikaan itse omin kätösin ehtinyt askartelemaan hilekoristeista helmikranssia, johon löytyi jostakin niin ihanan houkutteleva ohje. Sen voi tehdä myös seuraavaksi jouluksi. Jos siltä tuntuu.
Niin ohjeita joulunajan rauhoittumiseen kuin niihin valloittaviin joululuomuksiinkin aina aterioista koristeisiin pilkahtelee siellä ja täällä. Molemmille on paikkansa. Kumpi on tänä jouluna enemmän Sinun juttusi? Jos virtaa piisaa, niin itsetehdyt jouluruoathan ovat mitä ihanimpia! Jos ei, niin ihan mainioita löytyy myös kaupasta - ja sitten ehtii tehdä tai olla tekemättä jotakin muuta.
Vielä siihen reissaamiseen: tulee ihmeteltyä, kuinka oma äitini on aikoinaan ollut niin zen matkaanlähdön suhteen, että omat muistoni pakkaamisista ja autoon ahtautumisista ovat enimmäkseen täynnä iloista retkitunnelmaa. Suuri haaveeni olisi osata tarjota omille tenavilleni vastaavanlainen kokemus.
Siis. Ensi kerralla kun lähdemme reissuun, aloitan hengittämällä syvään. Ja hymyilemällä. Vaikka se pakkaaminen olisi kuinka viheliäistä, on elämä kuitenkin ihan hyvää. Jospa se reissuunlähteminenkin siitä helpottuisi, joskus.
Hyviä, rauhallisia ja turvallisia joulunajan matkantekoja kaikille teille!
(Ja ihanaa, sinun näköistäsi joulua, jos pääsee käymään niin, etten ehdi bloggailla tänne ennen juhlista jalointa!)
Kristiina