31.3.2016

Se on kesäaika nyt! Tekikö tiukkaa kääntää kelloja?

Tämä vuorokausirytmin aikaistaminen tuppaa useimmiten ainakin allekirjoittaneelle olevan vähän haasteellista – syyspuolella on helpompaa, kun saa murmelina uinua aamulla pidempään (elleivät pienet ja varsin omatoimiset ”herätyskellot” tule kiskomaan ylös kukonlaulun aikaan). Ja yökyöpelikin voi ajatella menevänsä aikaisin nukkumaan.

Nyt, kun tahtiin on muutama päivä totuteltu, niin kyllä tämä tästä alkaa taas suttaantua – varsinkin, kun on saanut nauttia aurinkoisista päivistä! Aurinkoenergian voimalla onkin hyvä kertoilla, mitä täällä on tullut tehtyä   sitten edellisen postauksen.

Hieman ennen pääsiäistä murupumpuloin Nurmon MLL:n Maalismarkkinoilla, ja sainpa taas nostaa hattua MLL:n aikaansaaville vapaaehtoisille! Mainitut markkinat ovat tällä suunnalla väkeä hyvin vetävä tapaus, jossa on niin kirpputoria kuin tuotemyyjiäkin. Kiitos ja kumarrus, oli ilo olla mukana!

Pääsiäiseen liittyy monia perinteitä – virpomisten, pääsiäisvalkean, mämmin ja suklaamunien lisäksi lähes vakituisesti pääsiäisen tienoilla minulle pamahtaa päälle ikävä flunssa. Niin tänäkin vuonna. Tosin sisäinen kelloni pääsi tässä asiassa ilmeisesti pahan kerran edistämään, sillä olin kunnossa jo palmusunnuntaihin mennessä ja hyvä niin! Pääsiäisviikon alussa pääsin vielä pellolle hiihtämään, ja hyvä olikin että tuli mentyä, sillä pitkäperjantaihin mennessä lumet olivat jo näilläkin leveysasteilla niin sulaneet, että sivakointi olisi muistuttanut enemmän kyntämistä kuin perinteistä murtomaahiihtoa.

Niin paljon kuin nautinkin postikorttien suunnittelemisista, en ottanut tällä kertaa agendaan pääsiäiskorttien painatusta ( jos jäit kaipaamaan, niin lohdutuksen sana - lupaan, että niitä tulee ensi vuonna, ja tämä narsissikorttikin voi olla siinä joukossa mukana), sillä kynät ja siveltimet suihkivat kiivaasti muiden töiden parissa. Syyspuolella nimittäin ilmestyy uusi kirja Villami –lampaasta yhteistyössä Marjukka Niemen ja Marketiimin kanssa, ja sen kuvitusten kanssa on tullut askarreltua tiiviisti tässä kevättalvella.

Ehdin myös hämmentyä täysin Instagramin uusista julkaisukäytännöistä, mutta tulipahan taas opittua jotakin lisää. Kuten että julkaisuilmoitukset voivat laittaa luurin hälyttämään melko tiuhaan tahtiin, mitä useampia niitä tulee ottaneeksi käyttöön. Vanha kunnon kommentointi ja sydänten lähettäminen sykähdyttää itseäni enemmän – tykkäämällä käyttäjän julkaisuista saat kyseisen käyttäjän muitakin postauksia omaan uutisvirtaasi, aivan kuten Facebookissakin.

Tätä sosiaalisen median käytäntöjen ja teknisten aparaattien parista höyryävää hämmennystä kävin purkamaan raottamalla eilen maalaustuvan ovea, ja kyllä sielläkin saatiin taas jotakin aikaan...

Kevät tulee, pulkat piiloon!

Kristiina