1.3.2016
Ah, ihana aurinko! Tästä on hyvä aloittaa maaliskuu!
Tänään ajattelin jakaa pienen pohdintani roikkumisesta (lähinnä asioiden) ja aikaansaamisesta. Sitku-asioista, niistä jutuista jotka odottavat ja odottavat, mutta jotka jäävät aina joidenkin muiden asioiden tekemisen alle. Tai vain ihan tyystin pääsevät unohtumaan, oli sitten hiihtoloma tai ei.
Olen valehtelematta vuosikausia ajatellut Seinäjoella liikkuessani, että pitäisipä joku päivä ottaa oikein kamera ja käydä kuvaamassa niitä vanhoja taloja keskustan liepeiltä, jotka ovat jo parhaat päivänsä nähneet (koskaan kun ei tiedä, miten kauan ne vielä ovat pystyssä). Tänään sain sen vihdoin aikaiseksi!
Mikä siinä onkin, että joidenkin asioiden aikaansaaminen on vain olevinaan niin kovin, kovin vaikeaa? Vanhojen ystävien tapaaminen on sydäntä lämmittävää, ja joka kerta tulee todettua, että nyt on mennyt edellisestä näkemisestä ihan liian pitkä aika. Pitää yrittää nähdä pian uudelleen!
Ja sitten väliin astuu elämä – väreineen ja varjoineen, kiireineen ja yllätyksineen. Ja arkirutiineineen, joiden rikkominen tuntuu välillä liian voimille käyvältä. Ei vain saa aikaiseksi.
Kalenterini tuntuu säännönmukaisesti noudattavan seuraavaa lakia: pitkän aikaa saattaa olla hiljaiseloa (ainakin tapaamismerkintöjen suhteen, kotiolojen volyymitasoja, työ- tai kotityökasoja tahi leikkien vaihtuvuustiheyttä ei tässä mittauksessa seurata), ja sitten plop plop plop – jostakin ilmaantuu tapahtumia ja tapaamisia kuin plussapisteitä tilipäivänä! Ja sen jälkeen laskeudutaan taas hetkeksi rauhoittumaan odotellessa uutta, sosiaalisesti vilkkaamman almanakan aikakautta.
Tänään on oikein hyvä päivä tehdä juuri se juttu, joka on pitkään odottanut toteutumistaan.
Kirjoita kirje. Soita kaverille. Käy moikkaamassa mummoa, omaa tai naapurin. Tyhjennä pesukoneen nukkasihti tai ota varmuuskopiot koneelle ladatuista kuvista. Laske pulkalla tai lähde luistelemaan!
Kun kyseessä on yksi asia, ei se loppujen lopuksi vie mahdottoman paljoa aikaa. Suunnitteleminen sitä aikaa vie (ja on asioita, joissa suunnitteluun on kyllä suotavaa panostaa huolella – uskoakseni esimerkiksi rakennusinsinöörit ovat tästä kanssani yhtä mieltä).
Ja kun tällaisen sitku-asian saa toteutettua, on fiilis yleensä aika hyvä. Onnistut kyllä! Älä suotta jää koloon pesimään kuten tämä pulu!
Puluisin terveisin
Kristiina